Kirjoittelin tuossa joku tovi sitten, että olen siirtynyt joogaharjoituksessani taas osittain aamuharjoitukseen. Katsotaan syksyn mittaan, millaiseksi rytmini muodostuu, mutta vähintään kahtena aamuna viikossa aloitan harjoitukseni kukonlaulun aikaan klo 6 jälkeen. Viime talvena tein harjoitusta välillä aamuisin lähinnä silloisen aikatauluni pakottamana, mutta totesin jo tuolloin sen sopivan minulle ihan hyvin. Olen suhteellisen aamuvirkkua sorttia - sisäinen kelloni herättää usein klo 6 aikaan, mutta joskus saatan torkkua jopa klo 8 saakka. Säännöllinen unirytmi on minulle melko tärkeä, sillä kärsin helposti nukahtamisongelmista. En kuitenkaan halua minkään tarkan unirytmin tai aamuisen joogaharjoituksen asettavan minulle pakkoa herätä ja mennä nukkumaan tiettyihin aikoihin, vaan antaa keholleni myös riittävästi lepoa silloin, kun se sitä pyytää. Tällä hetkellä minulla on työni puolesta vapaus valita, teenkö joogaharjoituksen aamulla vai illalla. Kello 5.30 herätys on minullekin välillä hieman extreme, joten mennään nyt ainakin hetki vain kahdella aamujoogalla.
Aamuharjoitukseen siirtyminen kohdallani johtuu suurimmaksi osaksi ruoasta, syömisestä ja sen aiheuttamista tuntemuksista kehossa. En yksinkertaisesti pysty tekemään harjoitusta, jos tunnen kehossani olevan mitään "ylimääräistä". Tiedostan ja tunnen heti, kuinka se estää elinvoimaa ja energiaa virtaamasta esteettömästi sekä kehossa että mielessä. Pahinta on, jos on syönyt kehotyypilleen sopimatonta ruokaa, joka kuumentaa kehoa, se alkaa polttaa rinnassa viimeistään jo Prasarita Padottanasanoissa. Yleensä tunnen ruoan aiheuttamat tukokset jo Suryanamaskaran ensimmäisessä punnerruksessa, voima ei tunnu jotenkin puhtaalta. Positiivista on toki se, että harjoitus myös puhdistaa noita tukoksia kehosta ja useimmiten sen jälkeen onkin hyvä ja kevyt olla, energia virtaa taas vapaasti tai ainakin vapaammin. Eri asia onkin sitten se, kuinka nautinnollinen tuollainen harjoitus on.
Ennen joogaa suositellaan olemaan syömättä noin kaksi tuntia. Minulle tuo aika ei kuitenkaan riitä, vaikka aineenvaihduntani toimiikiin melkoisella hypernopeudella. Jos teen iltaharjoituksen, joudun syömään yleensä vähän liiankin kevyesti, mikä aiheuttaa energiavajareita päivän aikana. No eihän silloin mikään suju ja Pittan kiukku saattaa ruveta puskemaan pintaan eikä työnteostakaan tule sitten enää mitään. Ja entäs sitten iltaharjoituksen jälkeen syöminen? Joogan jälkeen ei myöskään ole suositeltavaa syödä 1-2 tuntiin. Kello alkaakin olla jo melkoisen paljon siinä vaiheessa, eikä raskas iltasyöminenkään ole hyväksi ainakaan minulle.
Marssin siis muutama viikko sitten joogasalille kello 6.15 aamulla. Tuntui, kuin kehoni olisi ollut pumpulia, se oli niin kevyt. Voima ja kestävyys kumpusivat jostain ihan muualta, kuin hiilaritankkauksesta (vai mitä himoliikkujat sitten ikinä tankkaavatkaan ennen treeniä?), ihan kuin ne olisivat syntyneet tyhjyydestä. Tunsin energian esteettömän virtaamisen kehossani sekä pääkopassani, ja se tuntui juuri siltä, millainen vaikutus joogalla minun mielestäni pitäisikin olla.
Kun keho ja mieli ovat puhtaita sekä ulkoisista että sisäisistä ärsykkeistä, jotka kuormittavat ja saastuttavat niitä päivän aikana tiedostimmepa niitä tai emme, tuntee vain sen hetken, yhteyden kaikkeen ja järjetöntä iloa. Joogasalilta lähtiessä tuntuu, kuin leijuisi jossain ekstaasissa. Joka ikinen hengitys tuntuu hyvältä ja saattaa aiheuttaa jopa sellaisia viboja, että sydämessä ihan kutisee. En kutsu tätä ehkä maailman kauneimmalla ilmauksella, mutta aamujoogasta saa paskasuodattimen päälle, joka kestää iltaan saakka.
Toki aamulla keho on jäykempi, mutta ainakin minun kohdallani säännöllinen harjoittelu on johtanut siihen, että keho lämpenee Suryanamaskaroissa ihan tarpeeksi. Loppuliikkeistä Karnapidasana ja Pindasana ovat jäykempiä, mutta niihinkin tottuu. Jo muutaman aamuharjoituksen jälkeen olen huomannut, miten keho on kehittynyt - maanantaina iltatreeni tuntui varsinaiselta liitelyltä (kun olin kytännyt myös syömisiäni). Uskoisin aamuharjoituksen olevan tehokkaampaa fyysiseltä kannalta, mikäli pitää sitä tärkeänä.
Kun teen joogaharjoituksen aamulla, päivän syömiset tuntuvat täysin luonnollisilta. Aamulla juon lasillisen vettä, johon puristan limen tai sitruunan mehua ja sitten lähden joogaan. Tulen salilta vielä kotiin suihkuun ja nautin rauhallisen aamiaisen, joka on joko vihersmoothie tai tuorepuuro esimerkiksi siemenistä tai idätetystä tattarista. Joskus linkoan myös mehun. Töissä pidän mukana hedelmiä tai vihannestikkuja rasiassa, joita syön välipaloina isompien aterioiden välissä, jos siltä tuntuu. Lounaaksi jokin super salaatti yms. raakasapuska tai kalaa ja salaattia (syön kalaa kerran viikossa). Illemmalla syön kotona saman tyyppistä ruokaa kuin töissä. Lounas ja päivällinen eivät kummatkaan ole raskaita, mutta saan syödä mahani täyteen ilman turhaa miettimistä ja luonnollisesti.
Mitäs fiiliksiä teillä on aamujoogasta? Meidän salilla ei aamutunneille suurta ryntäystä ole vielä nähty, joten taitaa iltaharjoitus olla monelle mieluisampi. Vai onko sängystä niin vaikea päästä ylös? Toki aikaisin alkava työkin voi olla esteenä. Mutta onko kellään samanlaisia fiiliksiä joogan ja syömisen yhteensovittamisessa?
Ps. En tee 2. sarjaa, mutta bongasin tämän videon ystävältäni Facebookista, se oli niin kaunis, että pakko jakaa. Enjoy :)
